SK24

Mieluummin kuolisin kuin joutuisin holhokiksi

Tarja Pitkänen - 17.08.2017 12:34

,

Kunta- ja peruspalveluministeri Annikka Saarikko peri Suomen kovimman ja ankeimman pestin Juha Rehulalta. Saarikko on aloittanut työnsä innokkaasti ja suurella tunteella. Hän selvittelee blogissaan Mikä on vanhustyön tulevaisuus? Hän oli vieraillut kahdessa vanhainkotipaikassa samana päivänä. Näissä molemissa oli muistisairaita asukkaita. Saarikko aloitti kirjoituksensa näin: ”Poltan tupakkaa, eikä haittaa jos kuolen siihen. Eipä tarvitse itse vanhana maata autettavana laitoksessa.” Eräs hoitaja oli kertonut näin.

Mielestäni tämä hoitotyön asiantuntijan onnistui kuvaamaan hyvin vanhusten, hoitajien ja omaisten pelontunteita. Ja kyllä se tästä vielä paheneekin, jollei perusasiat muutu. Satakunnan Kansa kertoi hiljan, että intervallissa ollut muistisairas pääsi liikkeelle ja ulos sillä valvontajärjestelmät pettivät kolme kertaa viikon aikana. Vanhus vaelsi tiellä oman onnensa nojassa. Missä on hoitajien määrä ja missä olivat valvovat silmät? Tulee heti mieleeni, että eikö hoitajia todellakaan ole riittävästi?

Mutu-tuntuman saanut ministeri Saarikko kertoi vierailustaan toisesssa toisessa paikassa. Hän kuvasi sitä Kodiksi isolla kirjaimella. Siellä asiat olivat hyvin. Istuttiin terassilla, koska oli niin kesäisen kaunista ja lämmintä. Unilääkkeitä ei käytetä, hygieniahaalareita ei käytetä, ruoka on kotitekoista. ”Kukaan ei heittele niitä (asiakkaan valokuvia) vessanpyttyyn” kuten aiemmassa paikassa tapahtui, jossa hän oli vieraillut. ”Kukaan ei karkaile, yöt ovat rauhallisia – koska päivällä on tarpeeksi tekemistä ja asukkaiden kanssa puuhaillaan asioita.”

Mielestäni tämä on perussettiä mitä vanhustyössä on normaalisti. Ei tässä ole vielä mitään houkuttelevaa, että saa istua puutarhassa, että saa ruokaa ja eikä pääse karkaamaan. Vanha ihminen, jopa 95-vuotiaskin on toiminnallinen. Hänen täytyisi kävellä joka päivä, hänellä pitäisi olla fysioterapeutin päivittäiskuntoutusohjelma. Toimintaterapeutti on paikassaan ekspertti, joka testaa miten vanhus kuntoutuu oikein esimerkiksi halvaantumisen jälkeen. Lisäksi vanhuspaikassa on oltava fysioterapialaitteet, jotka ovat heille turvallisia. Tämä olisi houkuttelevaa elämää vanhainkodissa.

Vanhainpaikoissa täytyy olle tekemisen meininkiä koko kropalle. Ulos ja sisään, taksilla visiitille, yhdessä syömään sekä fingerpori konjakkia jos niin on tottunut. Ruotsissa vanhukset istuvat joka viikonloppu hienosti katettuun ruokapöytään herkuttelemaan ja juomaan lasin viiniä, kaksikin jos maistuu. Minä olen toiminut tuollaisessa arvon seurueessa tarjoilijana. Ruoka tarjotaan ja viini kaadetaan niinkuin ravintolassa. Aikaa kuluu mutta hauskaa on.

Ministei Saarikko siis miettii, että mikä mättää vanhusten hoidossa. Toisissa paikoissa onnistutaan ja toisessa ei. Niissä paremmissa jaksetaan, eikä henkilökunnalla ole kahvihuonettakaan. Siinä yhdessä, jossa ministeri vieraili. Jaa- ah, kyllä on aikoohin on eletty, että henkilökunta istuu samassa tilassa ja näppäilee asukkaiden kanssa raportteja säästääkseen aikaa. Mielestäni henkilökunta tarvitsee lakisääteisen kahvi- ja ruokatuntinsa. Ei ole sopivaa, että tietokoneella näppäillään työraportteja silloin. Hän ei saa juotua omaa kahvikuppostaan edes rauhassa. Minua jurpii tämä uusi ministeriä ihastuttanut visio. Mutta ymmärrän kyllä häntä sillä se on sukua kikyn kanssa ja sen, että otetaan viimeinenkin vapaus hoitajalta.

Ministeri Saarikko sanoi, että hän rohkenee luottaa siihen, että valinnanvapaudesta tulee ikäihmisen laadukkaan hoidon kilpailutekijä. Miten se voi olla mahdollista? Kuinka ikäihmiset valitsevat sellaista hoitoa, jota ei ole eikä tule tarjolle Suomessa? Mennään vain vanhoilla eväillä. Maassa maan tavalla. Jollei, Saarikko on sataprosenttisesti oikeassa, että tarvitaan asennemuutosta.

Liitteet ja linkit

Muokattu: 17.08.2017 13:01

Kommentit

Facebook Twitter
  • 5000
Tarja Pitkänen
Tarja Pitkänen 17.08.2017 13:09

Tuleva vanhus. Kuolema on kaikkein armollisin silloin kun kukatahansa sairas vanhus, kivuista kärsivä ja omaisten unohtama makaa vuodepotilaana.

Se pitäisi kuitenkin olla yhtä arvostettua ja kunnioitettavaa elämää kuin meillä muillakin on. Näin Suomessa hoidetaankin ja hoitajat vilpittömästi haluavat antaa arvokkaan saattelun viimeiselle matkalle. Meillä kuoleva potilas hoidetaan muiden töiden lomassa, muualla hoidetaan kokemukseni mukaan niin, että hoitaja on 100 prosenttisesti rinnalla, tykönä.

Merkitse asiattomaksi
Tuleva vanhus
Tuleva vanhus 17.08.2017 12:54

Kuolema on kaikista sotehömpötyksistä riippumatta inhimillisempi vaihtoehto kuin muistittomana ja muiden varassa oleminen missä tahansa. Elämäksi sitä ei voi enää kutsua eikä ihmisen ole tarkoituskaan niin vanhaksi elää. Eikä moni haluakaan itse elää, mutta jostain syystä silti haluaa pitää muita elossa vaikka väkisin. Vierailu henkisesti elottoman vanhuksen luona on elävillekin melkoinen rasite, mukavampaa olisi käydä haudalla kastelemassa kukkia tai katsella vanhoja valokuvia.

Merkitse asiattomaksi

Profiili

Esittely elämäntarinana: Syntyisin Pohjois-Suomesta, synnytetty perimätiedon mukaan savusaunassa. Raahattu reessä vuonna 1956 Satakunnan seudulle, loppumatka tehty junalla. Näiden traumaattisten tapahtumien jälkeen huomasi olevansa olemassa 5-vuotiaana. Hyväksyi pikkuhiljaa, että se olikin onni päästä tänne jäyhien ja rehtien satakuntalaisten joukkoon. Kirjoittaja on liikkuvaa sorttia, koska luut ovat levottomat. Ei pysy juuri millään paikallaan, ei edes omassa kotimaassaan. Siis:Saapuupa tänne Satakuntaan mistä ilmansuunnasta hyvänsä, näyttävät vedet, puut, pellot ja asumukset maailman kauneimmilta. Kirjoittaja kunnioittaa muukalaisten sekä omaa kulttuuriaan sekä vanhuksia ja ihmisiä yleensä. Kun osallistuin SK:n kilpailuun lupasin kirjoittaa "Ajatuksia auringon alla". Tervetuloa blogiini lukijat! Väittelemään ja innostamaan!

Lisää kirjoittajan viestejä
message